Helteinen keskiviikko

Heh, olipas aamutuimaan hieman heikko hetki. Kirjoituksen tullessa valmiiksi, mies sopivasti kömpi sängystä ylös töihin lähteekseen. Yllättyi varmaan hieman, kun sohvan nurkassa kone sylissä istui lähes koomassa oleva rouva. Siinä sitten allekirjoittanut pärähti lohduttomaan itkuun ja mies komensi takaisin nukkumaan. Hetken sainkin nukuttua ennen kuin neiti heräili.

Eilen kävimme ensimmäistä kertaa ikinä Kumpulan maauimalassa. Olipas kyllä kiva paikka. Ja kaupungin työntekijä-korttia vilauttamalla sisään pääsi melkein ilmaiseksi, niin mikäs siinä. Neitikin innostui kovasti polskimisesta, ja yllätyin itse miten lämmintä kahluualtaan vesi oli. Siellä oli itsekin todella miellyttävä seisoskella. Kävimme maauimalassa itseasiassa eilen kaksi kertaa. Aamupäivällä kävimme ihan tyttöjen kesken ja illemmalla kutsuimme itsemme mukaan naapureiden sinne lähtiessä. Luulenpa, että menemme sinne tämän kesän aikana vielä jokusen kerran.

Tänään aamupäivä hurahti neidin sekä siskon ja tämän pojan kanssa leikkipuistossa. Neiti tapansa mukaan suhaili paikasta a paikkaan b, ja parhaani mukaan koitin pysyä perässä. Illalla lähdin suunnittelemaan ystäväni tulevia polttareita. Polttareihin on reilu kuukausi aikaa, ja meinasi iskeä pieni paniikki, kun tuntui että kaikki on ihan levällään. Mutta onneksi saimme illan aikana suunnitelmat pientä hienosäätöä vaille valmiiksi. En malta odottaa, että kyseinen päivä koittaa! 

Neidin yöunille meno oli taas melkoista showta. Kaikki oli hyvin niin kauan kuin sängyn vieressä istui, mutta heti yksin jäätyään karjuminen alkoi. Heitteli unikaverin (yhden niistä monista) lattialle ja vaati sitten karjumalla tulemaan nostamaan sen. Temppuilu ja karjuminen jatkui niin kauan, kunnes mies (taas) kävi neidin nukuttamassa. Tuo nukuttaminenkin aiheuttaa harmaita hiuksia ja hampaiden kiristystä. En nimittäin edes muista koska neitiä on viimeksi pitänyt nukuttaa. Luultavasti oma ressaaminen osittain vaikuttaa tähän kaikkeen, pitäisi osata ottaa asenne, että tänne vain tuli mitä tuli. Kaipa nämä vieroitusoireet rippikouluun mennessä loppuvat. Kuten edellisen postauksen kommenttiin kävin vastaamassa, harkitsemme josko antaisimme neidille Titi-taloon vietäväksi yhden tutin perjantaina. En tosin tiedä olisiko siitä enemmän haittaa vai hyötyä.

Huomenna olisi tarkoitus lähteä Korkeasaarta kiertämään. Jännityksellä odotan mitähän eläimiä siellä mahdamme kohdata.

Yhdessä seuraamistani blogeista sain jokin aika sitten idean tehdä mansikka-vaahtokarkki-vartaita. Tänään niitä sitten siskon kanssa teimme lasten ollessa päiväunilla. (Toki muksutkin saivat osansa mansikoista..) Vartaat eivät täysin tuottanut tyydystä, koska a.) mansikat eivät olleet kovin hyviä ja b.) kaupassa ei ollut yksivärisiä vaahtokarkkeja. Mutta ensi hätään ajoivat kyllä asiansa.

Juhannuksena käydessämme torilla, yllätin itseni (ja muut seurueestamme) ostamalla kaksi kallan-sipulia. Kallan pitäisi kuulemma olla oikein kuumasta nauttiva kukka, mikä sopii parvekkeellemme kuin nenä päähän. Nyt vain odottelemaan jännityksellä saanko sipulit itämään.

Toivottavasti ensi yöstä tulee kaikin puolin rauhallinen, että neidin huone pysyisi hiljaisena ja että Ilmatieteenlaitoksen ennustama ukkonenkin pysyisi poissa. Toivossa on hyvä elää.

-H-