Niin se uusi viikko taas käynnistyi ihanan aurinkoisissa merkeissä. Viikonloppu hurahti siivouksen ja kulttuurin merkeissä.
Perjantaina kävimme juhlistamassa miehen synttäreitä Flamingossa. Kesälomareissulta hankitut Ti-Ti-nalle käsikellukkeet mukaan ja matkaan. Voi pienen ihmisen riemua, kun tajusi pääseensä uimaan! Ja voi sitä ilon määrää, kun hän tajusi kellukkeiden ja uimapötkylän avustuksella pääsevänsä eteenpäin ja vielä niin syvälle, ettei jalat yllä pohjaan. Kasvot ylpeässä virneessä siellä sitten polskittiin ja esiteltiin taitoja taputtaville vanhemmille. Pitihän isin tottakai mennä kokeilemaan neidin kanssa muutamat liukumäet ja vastustelusta huolimatta he kapusivat siihen K3 mäkeenkin. Aivan järkyttävää kyytiä he tulivat mäkeä alas ja aiheuttivat melkoisen vesiryöpyn. Onneksi neiti ei ollut millänsäkään.
Uimisen jälkeen kävimme Amarillossa syömässä. Neiti on tottunut siihen, että ruoka-annoksemme tultua pöytään hän saa meidän lautasilta napsia ranskalaisia. T tilasi habanero-hampurilaisen ja pyysi kastikkeen kippoon erikseen. Ennen kuin ehdimme kissaa sanoa, oli neiti napannut ranen käteensä ja dipannut sen sinne habanero-kastikkeeseen. Melkoinen metelihän siitä nousi, kun raukan huulet oli "tulessa". Onneksi se huuto sitten laantuikin myös melko nopeasti, mutta eipähän uudelleen enää halunnut sitä maistaa vaikka tarjottiin.
Lauantaiaamuna meidän piti siskon kanssa lähteä puistokirppistelemään. Suunnitelmat muuttuivat siskon flunssan takia. Jostain sainkin sitten kamalan siivousvimman ja aloinkin hikihatussa järjestelemään lakanakaappeja, pesemään ja puunaamaan. Neiti silmät pyöreinä katseli äidin touhuamista. Aamupäivä hurahtikin sitten siinä heiluessa. Neiti päiväunille ja sain hetken hengähtää sohvan nurkassa batteryn ja Serranon perheen parissa.
Serraanon jälkeen olikin aika alkaa valmistautua illan teatteria varten. Ennen teatteria meidät oli kutsuttu työkaverin ja tämän miehen veneelle viinilasilliselle. Ei muuta kuin treffit Kauppatorilla ja lautalla kohti Suomenlinnaa. Vene teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Mikä olikaan parempi tapa viettää lauantai-iltaa, kuin istua hyvässä seurassa purjeveneen kannella auringon paisteessa. Hetken jo toivoin, ettei teatteriin tarvitsisi mennä ollenkaan.
Mutta onneksi mentiin. Kävimme katsomassa esityksen nimeltä Robin Hoodin sydän. Alkuun täytyy todeta, että viini ei todellakaan sovi allekirjoittaneelle! (En siis sitä juonut litra tolkulla vaan yhden lasin vain) Jonottaessamme sisälle teatteriin ovella seisoi naamioitunut vartija (?). Jännityneen kikatuksen saattelemana kipitin muiden mukana muurien sisälle. Jossa meitä odotti toinen samanmoinen! Vartija meitä kovasti varoitteli tulevasta. Tottakai seurueeni sitten kovaan ääneen kailotti, että H:ta pelottaa. Ja taas kammottavan kikattelun kera jatkoin matkaani. Kuin pahainen teinityttö :D
Mutta voi mitkä puitteet Suomenlinnan kesäteatterissa olikaan! En aikaisemmin ollut siellä käynyt ja ainakin tuohon Robin Hoodiin kyseinen ympäristö istui kuin nenä päähän. Auringon laskettua katsomossa meinasi tulla hieman kylmä, mutta onneksi penkeille oli jaettu vilttejä. Esitys oli ihan katsottava. Muutama näyttelijöistä oli tunnetumpia, mutta suurin osa oli nuoria vielä opiskelevia lupauksia. Esitys oli melko raaka, tai ainakin itsestäni osa kohtauksista vaikutti hyvinkin kammottavilta. Esitystä ei suositeltu alle 7-vuotiaille. Ja ymmärrän kyllä miksi. Itse olisin voinut nostaa tuota ikärajaa muutamalla vuodella. Kollegani lohdutteli, että nykylapset on nähnyt ja kuullut paljon pahempaakin.. Niin kai, mutta järkyttävältä tuo silti tuntuu.
Esityksen jälkeen suuntasimme takaisin keskustaan, jossa kävimme pikaisesti haukkaamassa vähän iltapalaa ja sitten kotiin nukkumaan. Sunnuntaiaamuna siivousurakkani jatkui pyykin pesun ja imuroinnin merkeissä, mutta sen jälkeen olikin ihanaa vain olla ja nauttia sunnuntaista neidin kanssa.
Mukavaa viikkoa siististä kodista toivottelee
-H-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti