Herkuttelua

Viikonloppumme alkoi neidin kanssa tyttöjen kesken, koska T:llä oli työpaikan pikkujoulut. Mieleni alkoi jo töissä päivällä tehdä kamalasti mieli mokkapaloja, joten päätin, että niitä sitten leivomme illalla. Ei muuta kuin kaupan kautta kotiin. Neiti oli aivan täpinöissään kun kuuli suunnitelmasta. Ei malttanut katsoa edes pikku kakkosta loppuun. Essu haettiin ja käytiin hommiin.

Neiti tykkää leipomisesta ja keittiössä hääräilystä ylipäätään aivan älyttömästi, joten silmät loistaen hän autteli aineksien mittailussa ja sekoittamisessa. Pienimuotoisen jauhosotkun seurauksena saimme takinan uuniin ja alkoi neidin haasteellisin vaihe, eli odottaminen. Jokusen kerran leikkien välissä ehti käydä kyselemässä, että joko on valmista.

Viimein saimme pohjan pois uunista ja kuorrutteen tehtyä. Neiti sai ripotella nonparellit, jota paikkapaikoin lorahtikin kohtalaisen paljon kuorrutteen pinnalle. Koristelun jälkeen olikin vuorossa se paras vaihe; pöydän kattaminen ja syöminen. Neiti jakoi lautaset ja servetit ja päästiin pöytään. Nappasin kännykällä kuvan tuotoksestamme ja mitä teki neiti. Riensi omaan huoneeseen ja kävi hakemassa oman leikkikameransa ja nappasi kuvan omasta annoksestaan! Hmm, mistä lie ottanut mallia? ;)

Mokkapalojen maku ei ollut aivan niin hyvä kuin olisi pitänyt, mutta pikku kokki ei ollut yhtä kriittinen. Hyvällä ruokahalulla mutusteli oman palansa ja nassukin oli sen näköinen!

Viikonloppu sisälsi myös toisen "leivonta"tuokion. Olen mukana Hopottajien kampanjassa jossa testataan MyllynParas voitaikinataskuja (www.hopottajat.fi/voitaikinatasku, #voitaikinataskuhopo). Olin suunnitellut valmistavani taskut iltapäiväksi, mutta toisin kävi.

Otin muutaman taskun sulamaan uunin lämmetessä, kuten ohjeissa sanottiin. Uuni lämpeni ja voideltuani taskut, työnsin ne uuniin. Täytteeksi suunnittelemani mascarponevaahto oli vatkattu ja innolla odotin valmistumista.

Ajastin pirisi ja otin pellin pois uunista: taskut eivät olleet lainkaan avautuneet ja olivat sisältä aivan raakoja! Olin totaalisen ihmeissäni, että eihän nyt voitaikinan paistaminen ole mitään rakettitiedettä ja ihmettelin mikä meni vikaan.

Myöhemmin illalla päätin kokeilla uudelleen. Otin taskun sulamaan ja laitoin uunin lämpenemään. Aikaisemmin päivällä olin paistanut taskut silikonisen leivinpaperin päällä. Ajattelin mielenkiinnosta kokeilla josko vika olisi ollut juuri tuossa, ja niinhän se olikin! Normaalin leivinpaperin päällä tasku paistui ja avautuikin ihan suhteellisen hyvin! Eli sain iltapalaksi mascarponevaahdolla ja lakoilla täytetyn voitaikinataskun. Namskis!

Uskoisin, että voitaikinataskut tulevat jatkossa kuulumaan osana tarjoilujamme. Vielä olisi tarkoituksena kokeilla jokin suolainen versio, täytyy vain kuumeisesti miettiä mikä tuo voisi olla.

Lopuksi täytyy todeta, että tämä päivä on tuntunut aivan tolkuttoman pitkältä! Neiti heräsi oman rytminsä mukaisesti klo 8. aikaan, mutta kiitos talviajan, kello olikin vasta 7! Olen kyllä täysin tätä kellojen siirtelyä vastaan, voisi mun puolestä luopua koko touhusta. Kamalaa!

Mukavaa viikkoa kaikille!

-H-